Tietenkin isälle piti tehdä makarooniloodasta maistiaisloota, nii ei tuu paha mieli ku kaikki herkut viedään nenän edestä piilohon!
Olen myöskin tässä pohtinut asioita ja lukio uraani.. Muistelin, että siitä ei ollut kuin 2 viikkoa äitini kuoleman jälkeen kun lähdin opiskelemaan lukioon. Mutta ehkä juuri tämä lukioon meno pelasti pahimmalta masennukselta, turhautumiselta ja sai jollakin lailla surun unohtumaan. Ystävien tuki ja seura on ollut todellakin korvaamatonta! Ei sitä tässä oltaisi nyt tekemässä itse omia juhlia täydellä innolla, jos ei olisi takana mahtava tukijoukko!! Ja todellakin uskon, että äitini voisi olla ylpeä nyt tyttärestään. Hänellä oli vielä sairasvuoteellaankin huoli vanhaintansseista ja ylioppilasjuhlistani.. Mutta voinkin nyt sanoa, että hänellä ei ole huolen aihetta. 4.6 päivästä on tulossa ikimuistoinen juhlapäivä minulle ja varmasti myöskin vieraille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti