Tuntui siltä, että on pakko puhua tai kirjoittaa jonnekkin!
Not even earth can hold us
Not even the ground can keep us down
The memories in my head
Are just as real the time we spent
You always be close to me
My friend
This is not the end
On jotenkin hirmuisen kummallista, että tämä oli nyt sitten tässä.. Vaikka nämä ei ole lopulliset hyvästit, ja junia kulkee, autolla pääsee eteenpäin, kännykät on tarkoitettu viestittelyyn ja soitteluun. Netti ja blogi, facebook ja sähköposti on keksitty.. On silti kummallisen haikeaa lähteä, jättää ystävät ja kaikki tuttu ja turvallinen taakseen. Mutta silti, tämä on niitä elämän hienoimpia hetkiä edessä on tulevaisuus, uusi elämä ja uusi alku. Uusia ihmisiä, tuttavuuksia, paikkoja ja hetkiä. Paljon uusia muistoja edessä! Elämä hymyilee.. Tämä on ehkä parasta aikaa elämässä!!
"I'm coming home, I'm coming home.. Tell the world that I'm coming home.. Let the rain, wash away all the pain of yesterday.. I know kingdom awaits, and they've forgiving my mistakes.. I'm coming home, I'm coming home.. Tell the world that I'm coming home.."
Haluankin nyt vain kiittää kaikkia ystäviäni, kuluneista vuosista, tästä kesästä.. On ollut ilo jakaa elämän ylä- ja alamäet kanssanne, nauraa ja itkeä, hullutella ja miettiä.. Olette tärkeitä ihmisiä, ei unohdeta toisiamme! Muistetaan pitää yhteyttä ja nähdä aina kun mahdollista!! Mutta kuitenkin, tulee ikävä.. Ja piti jo hieman vuodattaa kyyneliä.. Mutta hymy pakkaa ilmestymään kun muistelee kaikkia ihania hetkiä!! <3 Olette äärettömän rakkaita!!
Mun blogissa on haaste sulle, käypä kurkkaamassa jos haluat tehdä :---)
VastaaPoista