Minne katosi päivät?!

Tänään huomasin, että MINNE KATOSI PÄIVÄT?

Aika lentää.. 

Ihan justiinsa mä tulin kotiin ja aloitin työharjoittelun Ylistarossa.

Ja tänään kävin viimeisen kerran hetkeen aikaan hommissa Ylistarossa. 

Lauleskelin ihanille naisille, naistenillassa. Muistuttelin niitä vanhoja mummoja

kuinka nekin on vielä niin kauniia ja ainutlaatuisia.. 

Jotenki on lohduttavaa nähdä iso määrä semmosia mummoskoja.. Oli semmosta pehmosta halittavan näköistä, oli käsitöitä värkkäävää, oli pientä ja laihaa, oli boheemia.. 

Oli kovaäänistä ja oli hiljaista. Oli lempeän näköistä, oli tuimailmeistä. 

Ja kuinka kauniita naisia hekin olivat kaikkine ryppyineen, muotoineen, silmälasineen, harmainehapsuineen! Ja voi kun pääsis kuulemaan niitä tuhansi tarinoita.

Vanhoja valokuvia, muistoja ja iloisia hetkiä.. 

Talvikin tuli takaisin.. Ensin näytti siltä, että sinne män lumet.. Ja sitte TÄDÄÄ! parit lumimyräkät. Ja ilman muuta aina silloin ku mä olin menossa Ylistaroon.. No 55 kilometriä jännitystä per suunta, että tulipa lumimyrskyssä ajelun harjoittelua ihan kiitettävästi.

Lumikin on siitä jännä juttu, että vitsi, jokainen, SIIS JOKA IKINEN, lumihiutale on uniikkia, erilainen ja ainutlaatuinen.. Kertooko yhtää mitää meidän Luojan intohimosta tätä maailmaa kohtaan, siis Yläkerran Herra luo, joka ikisesta lumihiutaleestakin erilaisen.. 

Ja sitte se vielä taiteilee meistä ihmisistä älyttömän kauniita ainutlaatuisia yksilöitä!! 

Musiikki on maaliskuun numero 1 juttu.. Tänään oli keikka, 16.3 olis yhden biisin vetäsy Kranni Kospelissa ja 22.3 Mynämäki kutsuu laulamaan isosiskon kanssa. Lisää keikkoja otetaan vastaan! Nii ja sitte ensi vuoden jouluksi tuli taas tekemistä, pari joulukonserttia pitääs pykätä pystyyn. Toinen toki yksityistilaisuus SRK:n työntekijöille ja toinen Peräseinäjoen jo ehkä traditioksi muodostunut joulukonsertti. 

Muistojesi joulu 2012

Oikeesti, mitä mä olisin ilman musiikkia!?!

Mitä maailma olis ilman musiikkia?!

Kuitenki musiikin avulla voidaan käsitellä suuriakin tunteita..

Suuria menetyksiä, suuria suruja.. 

Suuria iloja, riemun aiheita.. 

Kiittää..

Valittaa..

Pyytää.. 

Selittää.. 

Kertoa tarinaa..

Se on huikeeta mitä kaikkea musiikki merkitsee minulle, mun elämässä. 

Kuinka ilman sitä, en välttämättä olisi tässä. 

Se on käsittämätöntä!

"Lopulta olemme kuitenkin yksin.."

Vitsi, sekin on jotenki pelottavaa ajatella.. Että vaikka me oltais koko elämämme ajan keskellä ihmisiä.. Vaikka me oltaisiin isosta perheestä, meillä olisi iso perhe.. Niin lopulta olemme kuitenkin yksin.. Toisinaan vaikka sä olisit keskellä ihmisten hälinää, sä voit tuntea olosi maailman yksinäisimmäksi.. 

Tää aihe ehkä puhuttaa, just sen takia, että ollaan puhuttu ihan sikana nuorten kanssa nyt syrjäytymisestä joka on yhteisvastuun teemana. 

Ja se on ehkä pelottavinta, että lopulta, elämämme lopussa. Me olemme yksin. Kohtaamme sen pelottavan, tuntemattoman.. Yksin. Siksi olis mahtavaa, jos kaikilla voisi olla elämä, jonka aikana ei tarvitsisi tuntea yksinäisyyttä.. 

Mutta jos nyt jotain olen työharjoittelun aikana oppinut.. Niin sen, että kaikesta huolimatta.. Mä olen oikealla alalla..

Nuorisotyö on vaan se mun juttu! Oli jotenki uskomatonta olla nuortenleirillä..

Nuorilla on niin paljon sanottavaa ja annettavaa tälle maailmalle, kun vaan aikuisetkin tajuais joskus antaa sitä tilaa nuorille!

Toivon todellakin, että jonakin päivänä saan viedä omaa nuortani nuortenleirille ja kuunnella hauskoja stooreja leiriltä kun haen häntä kotiin!

Olen niin ylpeä niistä nuorista, joiden kanssa olen saanut työtäni harjoitella Ylistarossa.. Upeita ihmisiä, on ollut niin ilo tutustua heihin!!

Lopetankin tämän blogin kiitollisena ja onnellisena siitä mitä kaikkea olen saanut kokea, kuinka uskomattomiin tarinoihin olen saanut törmätä elämäni aikana, kuinka upeisiin ihmisiin olen saanut tutustua.. 

Ja kuinka saan tallata täällä ihmetellen elämää ja maailmaa ja sen ihmeitä! 

- Maiju