Harjoitteluviikko 3 - mentali breikkidauni!

Nimesin ton GIF-kuvan näppärästi: 

Paskaa niskaan -kuvaksi. 

Enkä tällä kuvalla hae, että ainoastaan yksin saisin paskaa niskaan.

Vaan saahan sitä paskaa niskaansa kaikki muutki työpaikan 

työntekijät ja välillä nuoret ihan itekki kerää sitä lisä lastia niskoilleen, 

ihan omilla hölmöilyillään ja päähän pistoillaan. 

Tällä viikolla on niin paljon menoa ja meisingiä, 

että itekki jo ihmettelin, että

 mistä perkeleestä tätä riittää?!

Tässä pieni kooste: 

4 eri mittakoossa olevaa hajonnutta esinettä/asiaa

1 EA-kurssilla opittuja taitoja tarvinnut käsi

3 impesilliä poistuivat ohjaajien näköpiiristä

1 --> <--- noin lähellä ollut: mä irtisanon itteni -tapaus

n.10 vittuuntunutta ohjaajaa + harjoittelija

1 hevistä kiinnostunut jäbä + mielenkiintoinen keskustelu

1 päivä black metallin parissa

1 päivä automaattivaihteisen MERSUN ratissa

1 haikea päivä + halit ja hyvästit harj.ohjaajalle

1 onnellinen ja pian stressitön harj.ohjaaja

1 onnistunut läksiäislahja harj.ohjaajalle

3 viikkoa harjoittelua takana, 4 päivää vielä jäljellä.

Tää biisi soi yks päivä radiossa..

Se kiteyttää paljon ajatuksia näistä viikoista: 

"Easy for you to say!

Your heart has never been broken.

Your pride has never been stolen.

Not yet. Not yet! 

One of these days, 

I bet your heart'll be broken.

I bet your pride'll be broken. 

I bet I bet I bet I bet!

One of these days.. 

One of these days.."

Kyllähän mä sen ymmärrän, 

että helppoa mun on mennä sanomaan, 

moralisoimaan ja ohjaamaan nuoria..

Nuorista tuntuu, että niiden ongelmat on 

suurempia kuin mikään muu ongelma maailmassa. 

He on varmoja, että kellään muulla ei oo samanlaisia ongelmia.

Mutta sitte ku herättää ne sanomalla: 

"Tiesitkös, että mä olin sun ikäsenä jo ilman sitä äitiä,

josta sä just nyt puhut tosi epäkunnioittavaan sävyyn 

ja jota ilman, et kuitenkaan tunnu pärjäävän?" 

Ne tuntuu menevän tosi hiljaseksi. 

Ne tuntuu tosiaan ajattelevan asioita. 

Niin, oonko mä ainut?!

Eilen aamulla (perjantai)

mulla oli totaalisti tommonen boogie

ku tolla kisulilla.

NOOOOOO!! YOU CAN'T TAKE ME OUT OF THIS BED!!1

NO! NO! NO!

Piti herätä klo. 6 ja valmistautua päivän reissuun Turusta kohti Keski-Suomea. 200km per suunta.. HUHHELI HEI! Vähä silmät lupahteli matkalla!

Sielä oli sitte yksi palaveri, joka toki oli äärimmäisen mielenkiintoinen 

ja opettavainen ja jälleen kerran ymmärrän enemmän ja enemmän 

lastensuojelua ja miten tää homma pelittää! 

Ilta meniki erilaisis tunnelmis.

Käväästiin tsekkaan paikallises Casper Coffees,

kuin karaoke hommat sujuu, ku tää yks sankari 

on ryhtymäs karaoken vetäjäksi. 

No munki piti sitte laulaa, 

vetäsi ekaksi jonku Evanescencen biisin, se vähä kusi. 

SITTE JACKPOT! 

Tää löyty listoilta: 

OLISITTEPA NÄHNY NE ILMEET!

Ja se väkimäärä joka pakkautui 

terassilta sisälle tsekkaan, että KUKA KUMMA?

Yks jätkä vetäsi tuolia eteenpäin ja tuli siihe melkeen naaman

viereen vahtaamaan. Tuli semmonen: I STILL GOT IT! -olo.

Sitte se karaoke -vetäjä rupes vääntään, että sun on pakko

osallistua meidän karaokelaulu -kisaan. Päävoittona 1500 rahaa.

Ei oikeen sykähdyttäny. Yritin vaan sanoa, että eiköhän 

toi oma joulukonsertti oo pikkusen kovempi sana mulle! 

Jotenka ei kai tässä muuta ku viimeisiä päiviä viemään.
Tänään kumminki onneksi vapaapäivä, josta ajattelin

iltapäivän viettää Liedossa tädin pienen prinsessan Reettan ja 

kummitätin pienen aarteen Lotan kanssa! Mä niin vielä saan niistä

tyttölöisistä mulle shoppailukavereita joku päivä! 

Saavat kiittää Luojaansa, että omistavat nuoren tätin! ;)

Ei kuulkaa muuta ku yrittäkää olla masentumatta syksyyn vaikka aurinko 

onkin menossa pian nukkumahan talven ajaksi. Ja nauttikaa!

Syksyllä on niin kaunista kun keltasen, punaisen ja oranssin eri värit loistaa!

Ruskaisin terveisin: 

Maikki