Koska on pyhäinpäivä.. täytyyhän sitä ihmisen vuodattaa.

En mä tiedä miksi, mutta meikästä tuntuu, että tää vuodattaminen maailman ihanuudesta ja paskuudesta, maailman ihanista ihmisistä ja kusipäistä, elämän lyhyydestä ja tylsien hetkien pitkistä sekunneista on mun sydämen asia.. 
Siksipä teen tämmöisen pyhäinpäivään liittyvän vuodatuksen. Muisteloa, pillitystä ja vitutusta. 

Ensin ennen ku alotan mitään henkevää pakko sanoa: 
NAAPURILLA ON SÄHKÖKITARA!! ja se piru vie rämpytti sitä vähintään volat kaakos! 
Kuulosti hauskalta. Melkein hihitin. MELKEIN..

Mutta ASIAAN!

Old story, new feelings. 
Joo joo, märinää mutinaa ja itkua. Äiti kuoli kun olin nuori. 
Elin paskan teini-iän, olin angstari, gangstari ja vähän tyhmäkin. 
Mutta eikös toi prosentuaalisesti kuulosta loppujen lopuksi melko normaalilta nuoruudelta?
Ja loppujen lopuksi tuokin kokemus on rakentanut minusta minua.
Olisin mahdollisesti ihan erilainen, eri tilanteessa, eri koulussa, eri juttuja tekemässä. Ja uskoakseni yhtäkään joulukonserttia ei olisi takana... 

Se on jännää, kuinka eri ihmiset, eri tapahtumat ja erilaiset kokemukset voi muuttaa koko elämän suuntaa! Ihminen voi joko vahvistua tai musertua, ottaa opiksi tai tehdä samat virheet uudelleen ja uudelleen, tulla kyyniseksi tai olla tulematta.. (aivan liian hieno sana meikälle) ..muuttaa elämänsä suuntaa tai jäädä paikoilleen uppoamaan paskaan. Onhan näitä veikkosia..

Elämä on täynnä valintoja. Vähä niinku siinä Kummeli sketsissä: Valintojen maailma!
Kaikki tekee valintansa ja niiden perusteella sitte elellään eteenpäin. 
Joku on onnellinen vähästä, jollakin pitää olla kaikki ja vähän vielä toisenkin omaa päälle, joku elää ikuisessa surussa, joku taas vihassa ja kostonhimossa.
Kaikki kuitenkin tekee itse sen valinnan, että onko se elämä hauskaa vai ihan täyttä paskaa. (Joo, nyt tulee suoria sanoja eikä minkään näköistä sensuuria! Mummot voi jättää lukemisen tähän jos järkyttää!)

Tämän hetken fiilikset?
No pakko sanoa, että koulutehtävät painaa selkään nikamavamman, stressin sietokyky onneksi on kasvanut mm. lastensuojeluharjoittelun jälkeen melko korkealle, josta on hyötyä kun miettii millainen vääntö ja kääntö on tulossa ennen joulua. Samalla olen pohtinut sitä, onko tämä koulu tehnyt loppujen lopuksi mitään hyvää esim. mun uskolleni? Joka ikinen asia tieteistetään, tutkitaan, käännetään ja väännetään. Tuntuu, että sielunhoitokin on lopuksi paperille tarkkaan ladeltuja sanoja, sääntöjä ja vääntöjä. Jos et tee näin, olet epäonnistunut ihmisenä, uskovaisena ja kirkon (tulevana) työntekijänä. Jos taas menet vähänkin ajattelemaan vaikkapa omalla päälläsi, niin se on täyttä paskaa! Sun on pakko tietää mm. tarkat vuosiluvut, koska joku mister en enää muista nimeä on lausunut lauseen, josta en ymmärrä hölkäsen pöläystä sen sivistysana pläjäyksen takia. 
Loppujen lopuksi itse tulevan ammatin tärkeimmälle tehtävälle: miten tukea nuorten uskoa? Vastata kysymyksiin? Rukoilla ja pitää myös oma usko elossa kaiken tämän; näin se tieteellisesti todistetaan diipadaapan jälkeen? Ei siihen mun mielestä mitää kovin suuria tohtorisihmisiä tarvita, vaan uskoa, toivoa ja rakkautta. ETENKIN SITÄ RAKKAUTTA! Ehdotonta sellaista. 

Vaan mitäs se semmoinen EHDOTON rakkaus on? (nyt pääsee saaarnaaja Maiju vauhtiin, kaikki ateistit simmut kiinni!)
No juuri sitä, että et välitä paskaakaan mitä muut sanovat vaan jaat sitä rakkautta mitä sulla on jakaa eteenpäin, ilman että ensin pidät tentin siitä; kukas sää oot? mitäs uskotkos Jumalaan vai toteemipaaluun? No kuinkas monta kertaa päivässä rukoilet?
- Aijjaa, uskot toteemiin ja et rukoile ollenkaan. EN MÄÄ SITTE.. 
PASKANMARJAT!! Kaikille kuuluu Jumalan rakkaus, sillä rakkaudella ne ihmiset siihen uskoon tulee, ei sillä, että jätkä hei sä joudut helvettiin tolla menolla, että asia on nyt vähä näin. EI VAAN SILLÄ, että kun SUA on rakastettu niin valtavasti ja annettu sitä rakkautta rekkalasteittain, SUN täytyy sitä RAKKAUTTA JAKAA, ILMAN EHTOJA, ILMAN SÄÄNTÖJÄ, KYSYMYKSIÄ. Toteuta sitä tärkeintä, suurinta käskyä: RAKASTA LÄHIMMÄISTÄSI NIINKUIN ITSEÄSI! Niin se Jumalakin meitä on rakastanut, enemmänkin kun itseään, hyvänen aika, antoi OMAN AINOAN Poikansa kuolla meidän syntitaakat niskassaan!!1 

Viime vuoden joulukonsertin jälkeen mulle valitettiin, että olin kuulemma julistanut liikaa ja ateisti ihmiset nyrpisteli sitten nokkaansa. jösses sentähre!

 SUOMI ON VAPAA MAA! 

Mitä pahaa siinä on, jos vähän heitän asiaa lumihiutaleista ja kuinka ne on erilaisia, niinkuin me kaikki ihmiset ollaan ja silti täydellisiä ja rakastettuja Jumalan silmissä. 
No ateistit on hyvät ja iskee sen Jumalan -paikalle puheessa sitte vaikka ERNON silmissä tai sitten koko 4minuutin puheen ajan voit vaikka pälättää sille vierustoverille illan säästä. Mulla on kuitenkin mielestäni vapaus puhua uskonasioista ja toivottaa siunausta KAIKILLE ihmisille, oli ne sitten uskovia tai ei. Jos mulle toivottaisi vaikkapa hindu siunausta ottaisin sen vastaan kunnioituksella. Hän vaan haluaa toivottaa sitä kaikkein parasta hänen tuntemallaan tavalla.
Ja pakko sanoa, että uskoon ei voi pakottaa ketään ihmistä, usko on lahja, joka otetaan vastaan. Mä en voi saada ketään uskomaan Jumalaan pitkällä saarnallani, vaan kyllä se tulee siitä ihmisestä itsestään, se on se vapaus mikä meille on annettu. Vapaus uskoa tai olla uskomatta. (Nyt mä oon ainaki paska ihminen ja huono uskovainen.. AIVAN SAMA)

AIVAN SAMA!
Lisää juttua tulossa, väsyttääkö? Pidä paussi, nappaa sumpit ja vähä pullaa naapperoon nii helppaa! 
Joko on sumpit juotuna? Vai juotko tietokoneen ääres, älä sitte syrppää konehelle sitä kahvias!

Nii, siis aiheena: AIVAN SAMA.
Mun mielestäni ihmisten pitäis oppia ottaa se asenne AIVAN SAMA, tiettyihin tilanteisiin. 
Jos joku valittaa sun ulkonäöstä = AIVAN SAMA
Jos joku puhuu paskaa = AIVAN SAMA
Älä anna "kauniiden ihmisten" vaikuttaa suhun millään tavalla. 
Mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jokainen ihminen .."on laulun arvoineen, jokainen elämä on tärkeää.." .. on arvokas, kaunis/komea ja täydellinen just semmoisena kuin on, mitään lisäämättä tai poistamatta. Tärkeintä on se miten sä tunnet, onko sulla hyvä olla ittes kans ja se on kumminki näin: ittes kans sä elät pisimmässä "parisuhtees" notta kyllä siitä jo kannattaa tykätä! ;) 
ÄLÄ ANNA MINKÄÄN TAI KENENKÄÄN VAIKUTTAA SUHUN! SÄ OLET UPEA, JUST TOLLASENAAN!!1 
(Tää on kans joku mun sydämen asia, pakko jankuttaa ihmisille kuinka ihania ne on just sellasena ku ne on. Nykyajan maailma paasaan sitä paskaa niskaan, että näin photoshopattu tyttö on maailman ihanin ja kaunein ja sinä et oo mitään, sä oot ruma, paska ja ei sun kans oo edes rotat! WTF?!?! Mun mielestä: se joka sanoo, on itte!)
Toki tää asia on semmoinen mistä olen itse ottanut nuorempana takkiini, sain kuulla monesti etenkin teininä ulkonäöstäni, olin mm. wannabe gootti ja himo-uskovainen sen jälkeen kun iskin ristin kaulaani, mitä näitä ny on. JA ENITEN MUA VITUTTAA SE, kun nauretaan vammaisille ihmisille. SE KOKO SANA VAMMAINEN ON NIIN PERSEESTÄ!!!1
Siitä on tehty semmoinen muoti -sana nuorison keskuudessa: 
"vitun vammane" "saakelin kehari" 
MITÄÄÄH?!?! Kehitysvammaiset ihmiset on sisäisesti ja ulkoisesti miljoonakertaa kauniimpia kuin me "normaalit" ihmiset ollaan. Tai no mikä nykyään on edes normaalia??
Voisko joku keksiä uuden sanan kehitysvammalle?! Esim. Kauniit ihmiset!

Vitsi meikä on nyt paahtanut tulemaan enemmäin kuin tarpeeksi. Mutta ehkä ihan hyvä joskus avata sitä sanaista arkkua ja vitutuksen alkulähteitä!

Ja mistä tämä lähti liikkeelle. AIVAN! Pyhäinpäivä ystävät hyvät. 

Se on hurjaa ajatella, että lapsena kävin hautausmaalla viemässä kynttilöitä isän vanhempien haudalle, mumman ja paapan joita en ollu koskaan nähnyt ku korkeintaan kuvissa. Ihmisiä, jotka on läheisiä, mutta joista en tiennyt mitään. Sama päti äidin isään, olin kuulemma ollu sen sylissä, ja Onni paappa oli kovasti tykänny musta, mutta alta vuoden ikääsenä tapahtuneet juttut ku ei ihan jää tonne pääkoppahan. Äidin äidistä on muutamia muistikuvia, taisin olla 6-vuotias ku mumma kuoli. 

No sitte meikä kasvaa vähän teiniksi ja 16v. minä löydän itseni heittämässä kukkia äidin hautaan. Aika absurdia ja elokuvamaista. Ei tommosta vaan voi tapahtua. No mutta noin vain tapahtui. 

Kyllähän se on käyny mielessä monesti, että herran jestas, enhän mä edes oppinu tuntemaan kunnolla omaa äitiäni, ja jokapäivä oon kauempana niitä muistoja, ääniä, tuoksuja. Sitä aina suunnitteli elämäänsä, kuinka sitte aikuisena olis ollu mahtia shoppailla äidin kanssa esim. hääpukua, ja kuinka mahtavia vinkkejä lastenhoitoon ja kodinhoitoon olisin saanut. Äiti oli ihan uskomaton mumma! Se rakasti yli kaiken lastehoitoa ja lapsia. Samoin äiti rakasti kynttilöitä, lienenkö äitiini tullut, kun niitä tykkään poltella. Mulle jäi kuitenkin onneksi kauniit muistot, lämpimät. 
Äiti oli lämmin, rakastava turvasatama. Juuri sellainen satujen ihmeellinen ja taianomainen äitihahmo, joka kertoo tarinoita, leipoo ja siivoaa ja toimii samaan aikaan kodinhaltijattarena sekä sairaanhoitajana. Äiti osasi kaikkea, jos oli pakko! 
Voi kumpa joskus itse osaisin olla samanlainen äiti, jos nyt niitä lapsia joskus mahdollisesti siunaantuu. (Toki siihen mennessä kannattaa olla hankittuna se mieskin!)

Eniten mua harmittaa se, että jos kaikki tuo 5 vuoden takainen olis tapahtunut nyt.. 
Olisin ollut enemmän tukena, rukoillut, lukenut vierellä Raamattua, silitellyt, halaillut ja jakanut rakkautta. Mutta eihän sitä 15-vuotias sellaisia osannut ja ymmärtänyt.. Koko tilanne oli niin hämmentävä. 

"Ethän pelkää pimeää, siel on monta kynttilää. Nuku vain jos väsyttää, vielä valvon vierellä.." 
Kumpa olisinkin valvonut vierellä.. Kun viimein sun matkaan ei päässyt saattajatkaan..


Tänä pyhäinpäivänä ajattelin mennä täällä Ylivieskassa viemään kynttilän muualle haudattujen muistomerkille ja käydä kirkossa. Tällä kertaa mulla sielä kaveri mukana, joka on kokenut myös surua. Ottakaahan tänä pyhäinpäivänä asiaksenne soitella niille ystäville, jotka on menettänyt läheisen. Jutelkaa, itkekää vaikka yhdessä. Muistelkaa iloisia hetkiä. Rakastakaa, kun vielä sille on aikaa! 

Lopuksi vielä musiikipläjäys: 
Ystävät on siitä hienoja ihmisiä, että kun ne kuuntelee erilaisia bändejä kuin itte, sitä löytää aina jotain uutta ja kaunista kuten tämän bändin musiikki: 
Tää biisi iski jotenki erityisesti. Yksi maailman ihmeistä on kyllä todellakin unohtumassa, nimittäin uskomattoman kaunis sävelletty musiikki. Pakko kuunnella sitä konemusiikkia, joka kuulostaa mun korvaan kaikki samalta jumputukselta. Missä on kaikki se maagisuus, joka vie muihin maailmoihin?

Rakastaakaa ennen kuin on liian myöhäistä yrittää. 
- Maikki